Työsuhteessa ja ihmissuhteessa on eri säännöt

16.01.2018

Tässä kirjoituksessa pohdin ihmissuhteen ja työsuhteen eroja ja yhtäläisyyksiä. Kirjoitus on muokattu vanhassa blogissani reilusti yli kahdeksan vuotta sitten, 4.10.2009, julkaistusta kirjoituksesta. 

Valitettavasti olen törmännyt monella taholla tilanteisiin jolloin työsuhteesa oleva työntekijä käyttäytyy kuin yleensä ihmissuhteissa jotkut käyttäytyvät. He odottavat että toinen osapuoli joustaa loputtomiin. Niin ei tietysti saisi olla missään ihmissuhteissa, mutta on totta, että Suomikin on pullollaan avioliittoja, joissa toinen osapuoli tekee mitä haluaa ja toinen joustaa, tai isä/äiti suhdetta lapsen kanssa jossa jo aikuinen lapsi käyttää täysin hyväkseen vanhan vanhemman halua pitää oma lapsi kuitenkin lähellä. Murrosikäiset saattavat käyttää täysin omiin tarkoituksiinsa vanhempiensa hyväuskoisuutta - tätä näkee tosin jo alle kouluikäisten onnituneesti harrastavan. Mutta työsuhde ei ole sellainen suhde, jossa osapuolista kummankaan millään muotoa olisi hyväksyttävää toimia toisin kuin on sovittu. Ihmissuhteissa joissa mukana ovat tunteet, moni tiedostaa hyväksikäytön muttei kuitenkaan halua tehdä asialle mitään, ihmissuhteissa yksityiskohdista kun ei ole etuläteen sovittu.

Työsuhde taas on erilainen suhde. Siinä kaikki tärkeät yksityiskohdat on sovittu ja niitä pitää noudattaa. Nyt kun yrityksillä on mennyt huonosti, saa kuulla ja lukea niitä jotka toteavat että yrittäjä voisi luopua omasta elintasostaan ja olla lomauttamatta tai irtisanomatta henkilökuntaansa. Miksi pitäisi? Tottakai on fiksua joustaa ja pitää oma hyvä henkilökuntansa yrityksessään, jotta yrityksellä on taas hyvä iskukyky kun lähdemme ylöspäin. Mutta kukaan ei voi vaatia yrityksen omistajaa luopumaan omasta elintasostaan, koska ulkopuolinen ei tiedä mitä se oikeasti on. Hyvä auto saattaa olla velkana, samoin asunto. Auton myymällä ei velkaa makseta, koska sen arvo ei ole enää sitä mitä se oli kun se ostettiin. Asuntoa ei voi myydä niin vaan, se on muidenkin kuin itse yrittäjän koti. Näitä esimerkkejä olisi paljonkin. Ja loppukädessä on muistettava, ettei se yrittäjä monessa yrityksessä mitään ruhtinaallisia palkkoja nosta, monen pienen yrittäjän tulot ovat pienemmät kuin yrityksen työntekijöiden, yrittäjä vaan ei valita.

Nyt olen kuitenkin tutustunut toisenlaisiin ilmiöihin. Tuotannontyöntekijät ovat keksineet, että jos on uhkana lomautukset kun työt loppuvat ennen kuin saadaan uusia tilauksia, niin tehdään jäljelläolevat työt niin hitaasti, että niitä riittäisi uusiin tilauksiin asti. Kukaan ei ehkä ole miettinyt että näin syödään yrityksen loppukin kannattavuus, työpaikat voivat vähentyä pysyvästi. Uusia tilauksia ei ehkä saada kun yrityksen maineeseen tulee merkintä, että se on todella hidas toimittamaan tavaraa. Jos on työsopimuksessa sovittu työt ja työstä saatava palkka on toisella osapuolella oikeus odottaa että työt myös tehdään. Miten totta onkaan että joukossa tyhmyys tiivistyy. Voi olla että kun nousu taas alkaa ja kaikki ovat valmiina, tälle yritykselle ei enää töitä tule, koska se ei ole pysynyt sopimuksissa, jotka se on tehnyt omille liikekumppaneilleen, toimitukset ovat myöhästyneet. Siinä voi sitten jokainen itsekseen miettiä olisiko jotain pitänyt tehdä toisin? En toivo kenellekään pahaa ja toivon tämänkin yrityksen selviävän nousukauden tullessa taas voittajana eteeenpäin, mutta toisaalta toivoisi, että näille ihmisille jollakin tavalla kävisi selville se mitä he voisivat saada aikaan sillä että miettivät vain itseään. Tällä hetkellä Suomessa monella menee huonosti, tilannetta ei ainakaan paranneta sillä ettei pidetä kiinni siitä mitä on sovittu.

Toinen ilmiö on sairaslomien käyttäminen lomautuksen estämiseksi. Kun on kerran lomautettu jokisin aikaa, niin tietysti harmittaa. Kun sitten välillä tullaan töihin, tai pitäisi tulla, tiedetään jo että lomautus on vielä edessä jatkossakin. Pyydetään sairaslomaa, ei tarvitse tulla töihin kun se harmittaa, eikä ole pelkoa ainakaan irtisanomisesta töiden puutteessa. Stressi ja kaiken kaikkiset masennuksen eri tilat ovat nykyään se sairaus, jolla saadaan helposti kuukausi sairaslomaa. Näkemäni tapaus tosin asetti seuraavan kuukauden sairasloman kirjoittaneen lääkärin aika mielenkiintoiseen asemaan. Tutkimatta, ilman mitään muuta kuin potilaan haastattelu hän antoi ensin kuukauden ja sitten toisen kuukauden sairaslomaa erään vakavan sairauden jälkitilasta, jota potilas hänen mukaansa nyt "sairasti". Maallikkokin ymmärtää että jälkitilaa ei voi olla ellei ensin ole varsinaista sairautta. Mutta nyt sekin on todistettu vääräksi. Kysymys on kuitenkin kyseisen alan erikoislääkäristä, ei terveyskeskuksen nuoresta harjoittelijasta jota olisi pystytty huijaamaan.

Ja miten sairaslomalla vakavasta sairaudesta voidaan tehdä raskaita töitä, matkustella lentokoneella yms. Se on aivan uskomatonta. Miten vahva on lääkärin valta kun sitä käytetään väärin, miten työntekijä voi yksipuolisesti muuttaa sopimuksen ehtoja. Missään työsopimuksessa ei ole mainittu että kun ei huvita tulla töihin tai kun pelkää työsuhteen loppuvan, voi pyytää jonkin muodollisesti pätevän todistuksen ja jäädä kotiin täydellä palkalla tekemään kaikkea kivaa. Tämä ei varmasti ole ainut vastaava tapaus, tämä vain oli niin törkeä että neuvoin yrittäjää miten toimia eteenpäin ja toivon sydämessäni että hän saa avun oikeasta paikasta ja työntekijä huomaa mitä jää ahneelle ja toisista piittaamattomalle lopulta käteen.

Varmasti on yrittäjiäkin jotka käyttävät lamaa ja muita vastaavia tilanteita hyväkseen, he tosin yleensä vievät samalla omaa yritystään pitkällä aikavälillä alaspäin, nykyään kun työvoimasta alkaa olla pulaa, nousukauden alkaessa pula konkretisoituu monella alalla. Eikä mielestäni ole mitään väärää siinä että työsuhde lopetetaan sellaisen ihmisen osalta jolle ei ole enää antaa niitä töitä jotka hänelle sopivat. Totuus kuitenkin on että jotain yksittäistapuksia lukuunottamatta, työntekijä on aina vahvoilla ja yrittäjä heikoilla. Siksi mielestäni yleisen moraalin nimissä ja yrittämisen ilmapiirin vuoksi kaikki törkeät väärinkäytökset on otettava esille. Työntekijällä ei ole oikeutta oman mukavuutensa nimissä riistää työnantajalta rahaa tai pahimmassa tapauksessa suistaa koko yritystä kierteeseen josta se ei selviä. Se ei ole kenenkään etu. Ei myöskään niiden rehellisten työntekijödien jotka lomautettuina ovat odottaneet työttömyskorvaustaan viikkoja, jopa kuukausia. Jo heidän vuokseen röyhkeät väärin toimivat työntekijät olisi laitettava kuriin. He pilaavat kaikkien työntekijöiden maineen.


Riikka