Tilitoimiston kiireet ja palkkakehitys

19.01.2018

Tämäkin on kirjoitus jonka olen muokannut vanhasta blogistani. Se on siellä julkaistu aikanaan 30.6.2011. Kirjoitukseen motivoi aikanaan omat kokemukseni sekä Erto ry:n tutkimus tilitoimistoissa työskentelevien mahdollisuuksista lomailla, heidän työtehtävistään. Kiireestä. 

Kun luin uutista se herätti monenlaista ajatuksia. Valitettavasti Erto on uusinut sivunsa eikä kirjoitus ole enää luettavissa. Suurin totuus on aivan varmasti se, että lomaoikeus on kaikilla. Ei ole työnantajankaan etu jos ihmiset eivät lomaile. Ei kukaan jaksa tehdä työtä ilman lomaa, tilitoimistossa työ on tarkkaa ja tiukkojen aikataulujen takia monia stressavaa. Pieni stressi on hyvksi ja sillä tavoin saa enemmän aikaan, mutta liika on liikaa. Eikä lomaa saa pilkkoa lyhyiksi pätkiksi, lakikin sen kieltää. Poikkeustapauksissa kyllä, mutta ei toistuvasti. Rentoutunut ja levännyt ihminen jaksaa paremmin ja on iloisempi asiakaspalvelussakin. Hän myös kokee työnsä mukavammaksi ja tuntee sen mielekkyyden ihan eri tavalla kun lähes loppuu asti työllä puudutettu henkilö, joka pitää lomansa monessa pätkässä. Tästä loma-asiasta olen siis täysin samaa mieltä, minulle se on aina ollut itsestäänselvyys.

Taloushallinnon sähköistyminen auttaa tätä kiirettä tulevaisuudessa, jos osaamme sen alallamme ottaa oikein. Jo nyt on palvelumme hinnoiteltava niin että kate säilyy hyvänä, sähköistäminen ei tuo ihan heti aikasäästöä uuden opettelemisen viemän ajan vuoksi, mutta melko nopeasti se säästää aikaamme. Mutta hinnoittelumme on muotoiltava sellaiseksi ettei koko aikasäästö valu asiakkaalle. On muistettava että järjestelmätkin maksavat. Tiliammattilaiset voivat nyt tarjota uudenlaisia palveluja asiakkaille. Voimme perehtyä asiakkaan liiketoimintaan syvällisemmin ja tarjota hänelle apua juuri siinä mitä hän oikeasti tarvitsee, yrityksen tulevaisuuden suunnittelussa lukujen perusteella. Mutta meidän on muistettava hinnoitella palvelumme niin että meillä on aikaa tehdä tämä kaikki. Jos hinnoittelemme tunnit olemme siinä tilanteessa ettei sähköistymisen tuoma ajansäästö tuo mitään muuta kuin sen että yhdellä kirjanpitäjällä on tupla määrä asiakkaita - ja taas kiire.

On totta että tämä kehitys tuo mukanaan vastuullisempia töitä sekä tarvetta erilaiseen osaamiseen. Myös palkkahallinnon tehtävien lisääntyminen ja ulkoistuksien laadun monipuolistuminen lähentelemään joissakin tapauksissa jo henkilöstöhallinnon ulkoistuksia, tuo paineita tilitoimistoammattilaisten osaamistarpeisiin. Itselleni on aina ollut päivänselvää että työnantajana maksan kaikki koulutukseen liittyvät kustannukset, koska työssään ihminen tätä ammattitaitoaan käyttää. On mielestäni upea asia että ihmiset opiskelevat, on koulutus sitten pitkäkestoista osaamista syventävää tai vaihtoehtoisesti lyhytkestoista ajankohtaiskoulutusta. Se kertoo ihmisen halusta kehittyä. Järkevästi hoidettuna koulutuskustannuksista sovitaan jokin korvattavuus, jos kulut ovat merkittävät ja työntekijä lyhyen ajan kuluessa vaihtaa työpaikkaa, niin kannattaa tehdä, jotta motiivi koulutuksen kustannusten hoitamiseen säilyy.

Jos henkilö kouluttautumisensa myötä kasvaa ja kehittyy työtehtävissään ottaen enemmän vastuuta tekemästään tai tekee vaativampia tehtäviä tai vaikkapa entisiä tehtäviään järkevämmin ja hyödyllisemmin, mielestäni hänelle kuuluu palkankorotus. Mutta se ei mielestäni voi olla automaatti. Jos työnantaja korvaa kaikki kustannukset ja työntekijä jatkaa entisten töidensä tekemistä samoin kuin ennenkin - mihin perustuu vaatimus korkeammasta palkasta? Jos jostain syystä työntekijä on kustantanut koulutuksensa itse, on sen korvaaminen ansiotasossa pienemmälläkin kehittynisellä jollakin tasolla paremmin perusteltua. Mutta ei tutkinnon suorittaminen voi olla palkankorotusautomaatti. Olen varma että jokainen tilitoimisto haluaisi maksaa hyvää palkkaa ihmisilleen, mutta markkinatalouden ikävä tosiasia on että palkka ja siihen liittyvät kustannukset kuten muutkin kulut katetaan niistä rahoista joita asiakkaat maksavat. Jos kurssin käyneen ja tutkinnon suorittaneen ihmisen töiden taso tai se mitä hyötyä hänen kouluttautumisensa tuo koko toimiston hyväksi ei millään tavalla realisoidu katteessa, mistä korotus maksetaan? On toki varmasti kohtuullista muistaa pitkäaikaisen koulutuksen tunnollisesti suorittanutta ihmistä pienellä korotuksella ja ehdottomasti noteerata kurssin päättymistä pienellä sisäisellä juhlalla - normaalilla muistamisella. Mutta tuntuva korotus vaatii myös parempaa tulonodotusta. Se on se todellisuus jota tili-ihmisten ammattiliittokaan ei saisi unohtaa.

Erto sanoo panostavansa yleissitovaan työehtosopimukseen, se varmasti parantaisi alan julkisuuskuvaa monessa mielessä ja on siksi kannattava ajatus. Sen sijaan tuntuvat palkankorotukset ensi syksyyn on huono ajatus. Monessa tilitoimistossa käydään nyt läpi laman seurauksia, tilitoimistoissahan lama tulee tunnetusti aina vuoden perässä muuta maata. Asiakkaiden maksuajan ovat pidentyneet, syntyneistä luottotappioista on selvitty tyhjentämällä puskurit. Nyt kun pitäsi hiljalleen pystyä keräämään uutta puskuria tuntuvat palkankorotkset tulevat pahaan saumaan. Pienemmät tilitoimistot eivät vain yksinkertaisesti pysty maksamaan enemmän palkkaa muutoin kuin vähentämällä henkilökuntaa, teettämällä (pätkälomilla) enemmän lopulla työvoimalla ja yrittäjän itsensä liiallisella työllä -seurauksena uupuminen. Yrittäjän uupuminen voi tehdä lopun koko toiminnasta ja näin kaikilta ukhaa mennä työpaikka. Tilitoimistoyrittäjien uupumisia on koettu entistä enemmän, aivan liikaa.

Jotta palkkaa voitaisiin nostaa, pitäisi tulojen per käytetty työtunti myös nousta. Mielestäni tilitoimistojen henkilökunta ilman muuta ansaitsisi parempaa palkkaa, mutta ensin pitää ratkaista hinnoittelun ongelma. Alamme yleinen ongelma on se ettei se ole vielä kunnolla ammattimaistunut ja moni toimii käsityöläishengellä. Hintoja ei uskalleta korottaa, kun naapuri toimisto tekee kuitenkin halvemmalla. Kun tilitoimiston johtaja haluaisi keskustella hinnoittelusta henkilöstön kanssa, monessa paikoin asenne valitettavasti on: "se on yrittäjän asia ja ongelma, ei koske meitä" Kun tilitoimiston omistaja kehittää tuntiseurantaa niin että asiakkaalle ei tehtäisi huomaamatta ilmaista työtä, työntekijät monesti eivät halua toimia oheiden mukaan, koska ovat niin samaistuneet ja ystävystymeet asiakkaansa kanssa, eivätkä halua tälle "isoja" tilitoimiston laskuja. Koetaan että asiakas ei sitten enää "tykkää" minusta jos saa työstäni isomman laskun. Voisimmeko me luopua siitä tarpeesta että asiakkaat "tykkäävät" meistä ja siirtyä siihen tilanteeseen että asiakkaat arvostavat meitä ammattilaisina?

Olen aina tuntenut lähes skitsofrenisiä tunteita kun tilitoimiston työntekijällä on niin selkeästi kaksi persoonaa: se joka kertoo työnantajalle miten hyvä hän on ja miten paljon hän tarvitsee palkankorotusta ja toinen minä joka asiakastilanteessa ajattelee voiko laskuttaa 2 tuntia työstä, jos kuitenkin joku muu, joku parempi olisi tehnyt se tunnissa? Tai jos asiakas kysyy jotain laskusta ei tämä toinen persoona pysty sanomaan asiakkaalle "minun työni on sen arvoista" vaan pälyilee tilitoimiston johtajan selän taakse - johtaja laskuttaa, pitää kysyä häneltä laskutuksesta. Johtaja on kuitenkin tehnyt laskun juuri niiden tietojen mukaan mitä työntekijä on ilmoittanut. Miksi tiliammattilainen ei voi sanoa että tilinpäätöslasku on nyt isompi koska muistat varmasti että paperisi eivät olleet kovin hyvin järjestyksessä tänä vuonna, jouduimme selvittämään asioita tai koska hankit toisen tehtaan juuri ennen tilinpäätöstä.... tms.

Voisiko Erto ja Tilitoimihenkilöt sekä muut tilitoimistoammattilaisia edustavat tahot muistuttaa jäseniään, että työstään ja ammattitaidostaan on oltava ylpeä myös silloin kun asiakas on vastapäätä? Omaa työtään pitää oikeasti arvostaa ja antaa sen näkyä, auttaa tilitoimistoa hinnoittelemaan palvelunsa kannattavasti ja muistaa että tilitoimisto on työnantaja ja asiakas on tilitoimiston asiakas, ei kirjanpitäjän henkilökohtainen asiakas.

Vain sillä että tilitoimistoissa työtä tekevät ihmiset rehellisesti arvostavat työtään ja sen tärkeyttä sekä omaa ammattitaitoaan ja antavat sen näkyä ja kuulua me yhdessä kehitämme tätä alaa. Kehitämme sitä niin, että se muodostuu houkuttelevaksi työpaikaksi ja alaksi nuorille opiskelijoille ja asiakkaamme ovat valmiita maksamaan oikean hinnan laadukkaista palveluistamme. Silloin voimme saada myös tilitoimistojen ansiotason kohdalleen työn vaativuuteen nähden. Sen voivat tehdä yhdessä tilitoimistot ja niiden henkilökunta. Yhteisrintamassa, ei keskenään taistellen. Taistelun tie on aina tuhoontuomittu - molemmille osapuolille.

Yhteistyössä on voimaa, käyttäkäämme sitä.

Sopuisaa kevättä ja sopivan lämmintä kesää odotellen!

Riikka